Heräsin

Miksi menneisyydestä on niin vaikeaa päästää irti?

Luin juuri runoja yläasteelta. Niissä oli tunnetta, niissä oli
elämän tuskaa. En voinut lukea loppuun. Samat tunnetilat velloivat
jälleen sisälläni.

Olinko tosiaan käynyt läpi tuon kaiken? Olinko tosiaan ajatellut noin
jo tuossa iässä?

En ole kirjoitellut runoja aikoihin. Ehkä minun pitäisi. Ne paljastavat niin paljon
paljastamatta kuitenkaan liikaa.

Tämä  päivä on valunut hukkaan. Olen surkutellut omassa surkeudessani ja
vellonut laiskuudessani. Tämä päivä ei kuitenkaan vielä ole ohi!

Mikä minut sai hyvälle tuulelle, kun olin yläasteella?
Ystävät.
Tuntemattomien hyväksyvät hymyt.
Lujat kättenpuristukset.
Silmiin katsominen.
Aikuiset ihmiset.

Mikä saa minut hyvälle tuulelle nykyisin?
Täysin samat asiat.

Menneisyyden minä olen minä. Nykyäänkin.

Menneisyys on meissä mukana. Sitä saa ajatella. Sitä pitää käsitellä.
Mutta tulevaisuutta pitää odottaa hyvillä mielin.