Olen sinisilmäinen tyttö. Henkisesti ja fyysisesti. Luotan ihmisiin aivan liikaa ja saan katua sitä usein katkerasti.
Halu uskoa ihmisiin kumpuaa varmaan siitä, etten itse halua pettää kenenkään luottamusta. Joskus olen sen tehnyt, useimmiten tahattomasti. Luotan ihmiseen niin kauan kunnes hän pettää minun luottamuksen.
Tykkään tutustua uusiin ihmisiin varsinkin junassa. Matkustan yksin halki Suomen ja tapaan paljon erilaisia persoonia, kuulen jännittäviä elämäntarinoita ja jaan omaakin elämääni täysin tuntemattomille. En ehkä enää ikinä yhteisen matkan jälkeen tapaa näitä ihmisiä, mutta olen heille kuitenkin rehellinen.
Viikonloppuna olin jälleen reissun päällä ja tutustuin kolmeen mielettömään persoonaan. Puhelias mies, joka ei asu enää Suomessa mutta halusi tulla kotikonnuilleen. Sitten toinen mies, reilu kaveri, joka oli kokenut elämässään kovia. Vielä eräs nuori rekkamies, jolla oli omat jännittävät kertomuksensa.
Oman itsensä löytäminen uusien ihmisten kanssa on joskus vaikeaa. Mitä uskaltaa paljastaa ja mitä ei. Joka kerta haluaa tietenkin näyttää omat hyvät puolensa. Näiden ihmisten kanssa pystyin olemaan oma itseni. Mitä menetettävääkään minulla olisi ollut?
Luottamuksen pettäminen on pahinta, mitä kuvitella saattaa. Ihmisellä, joka valehtelee uusille ihmisille elämänsä, jopa nimensä, ei voi olla puhtaat jauhot pussissa. Sen pienen hetken ikuisuudessa, kun minäkin täällä maan päällä taivallan, haluan olla ihmisille hyvä ja rehellinen. Maksan siitä seuraukset, koska kaikki ihmiset eivät niin ajattele.
Olen silti valmis ottamaan riskin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti