Jokin siinä vaan tökkii. Olen suuri mysteerien ystävä, mutta yhdestä mysteeristä käyttäisin ennemminkin nimeä vihollinen; MATEMATIIKKA. Vielä, kun lisätään sana "pitkä" tämän hirviön eteen, saadaan kuolematon ja iskuja kestävä olento. Sen kanssa voi alkaa kaveeraamaan, tutustua pikkuhiljaa. Aluksi se tuntuukin ystävällismieliseltä ja vastaanottavaiselta, samalla avoimelta. Mutta odotapas vain. Vuoden yhdessäolon jälkeen se alkaa paljastamaan sinulle syvempiä salaisuuksiaan.
Niitä salaisuuksia ei purematta niele tai muuten tukehtuu. Siinä vaiheessa voi harkita uuden ystävänsä jättämistä muiden huomaan.
Olen jääräpää. Vaikka tämä "ystäväni" on kiduttanut minua, saanut minut hermostumaan, itkemään, ahdistumaan, vaikka se on saanut minut tuntemaan itseni tyhmäksi tai yksinkertaiseksi, olen silti pitänyt siitä kiinni. Jossain vaiheessa harjoittamani jalomielisyys olisi ollut syytä lopettaa.
Joillekin tämä salaperäinen olio pysyy luotettavana ja ihanana (huomautus! Onpas melkoinen sana!) ystävänä. Pitäkää siitä silloin kiinni. Minulle siitä on muodostunut ilkeämielinen tuttava, joka ei tunnu päästävän enää irti.
Vielä lopuksi ajatuksiani matematiikan tunnilta:
"HALUAN LUOVUTTAA
kun katson vilisevää
numeroiden ja kirjaimien
joukkoa.
Niitä, jotka kuuluvat
reaalilukujen joukkoon ja niitä,
jotka eivät.
Tässä maailmassa kirjaimetkin
voivat olla mitä tahansa lukuja.
Minun ajatuksenikin voisivat
olla vain numeroita,
ja kun niitä minä
en juuri ymmärrä.
Koittakaa kukistaa minut
Neperin luku, luonnollinen logaritmi,
määrätty integraali, suorat avaruudessa,
sinit, kosinit ja derivaatta.
Olette jo voiton puolella."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti